Lukijoiden palautteita

Palautteet romaanista MARIAN LUUT

"Kirjamessujen ainut ostos: Anna Tiitan Marian luut, Books on Demand, 2019. Kirja on Tiitan kolmas, novellikokoelman Ei niin pientä pahaa ja sukuhistoriaan perustuvan Älä jätä minua jälkeen. Ja millainen! Loistavaa, vetävää tekstiä, pohjoisen naisen puhetta, miehenkin. Muutaman väärin tehneen miehen, jonkun hyvän. Puhumattomuudesta, siitä uskosta, että vääryys häviää, kun siitä ei puhuta. Kun koko kylä vaikenee. Tai syyttää yhteistuumin tyttöä, naista, toisennäköistä, vierasta, muualtatullutta. Joka ei sovi joukkoon. Naisen loppumattomasta kamppailusta oman olemassaolonsa oikeutuksesta, oikeudesta olla oma itsensä. Sukutarina, joka soljuu naisesta toiseen, vihdoin tyttärentyttäreen, joka ei tiedä, jolle ei ole kerrottu, joka ei tajua, miksi häntä ei hyväksytä - ennenkuin hän lähtee pohjoiseen, äidinäidin ja äidin - ja vielä vanhempien jäljille. Löytää tiedonmurusen toisensa jälkeen.

Tarina kulkee hienosti Helsingin, Tampereen ja pohjoisen välillä, käy välillä Välimerelläkin - mutta se pohjoinen! Väylän varsi, uusi ja entinen elämä. Mystinen tumma jokivene, joka ujuu keskellä jokea sillan alta - harmaasta räyhäävästä koirasta puhumatta. Teksti on täynnä tuoksuja ja värejä, suolla, joella, meren rannalla. Ihmisiä, joiden kohtalo puhumattomuudesta ja läheisyyden pelosta huolimatta kietoutuu yhteen, kysymyksistä, jotka selviävät kuin ohimennen ja lukija tajuaa, noin se meni! Tuo se oli! Näin sen kuuluu olla. Väylänvarren mökki lämpiää hiljakseen, etelän korkeakorkoiset talvisaappaat voi heittää nurkkaan. Ovelta kuuluu koputus."

Kirjakylän Lukija

.....................

"Mikä mieletön, elämänmakuinen lukukokemus! Kun Martta oli lapseton aikuinen, niin ihmettelin, että mistä
aiheesta vielä kirjoittaa, kun vuodet alkavat olla nykyhetkessä jne. Yllätyin positiivisesti, kun henkilöitä yksi kerrallaan käytiin läpi. Enkä missään vaiheessa tuntenut pitkästymistä. Aina uuden henkilön vaiheet kaappasivat
mukaansa loppuun asti. Ja vielä, mitä mieheni pitää. Se jää nähtäväksi, mutta edellisistä kirjoistasi piti kovasti. Kiitos kovasti."

Sirpa Arponen Turku

.........................

"Pidän Anna Tiitan uutta kirjaa Marian luut käsissäni, tykkään ulkoasusta. Kaunis, selkeä, ei mitään turhaa. Kuin Annan nimi, jossa on käytetty vain neljää kirjainta: A, N. T ja I. Hyvä näin. Tässä kirjassa kaikuu kaukaa Maa on syntinen laulu, mutta se on niin Annaa kuin olla voi, Annaa parhaimmillaan. Teksti on verevää, väkevää, itse eletyn tuntuista. Homma on ollut valtaisa. Kuten aina, Anna on pohjustanut kaiken faktan olemaan aitoa ja totta, sitten vuosien aikana kertonut tarinat niin, että juttu sujuu. Ihmiset tulevat tuttaviksi ja sukulaisiksi, niin läheisiksi, ettei heistä haluaisi erota. Mutta tässäpä ei olekaan kaikki, vaan Anna vaihtaa paikkaa työpöydän ääressä, taittaa kirjan itse, suunnittelee kannet, kulkee markkinoimassa kirjaansa. Voi hyvä Ihme tätä pientä naista! Hieno kirja! Kiitos, Anna! Hm. Mitähän miesväki tästä kirjasta ajattelee?"

Eira, lukija Hostalricista.

.....................

"Olen iltaisin lukenut Marian luita. Siitä jäi hyvä maku! Se on todellinen lukuromaani jota tuli suorastaan ahmittua. Uppouduin siihen ja kirjan tunnelma tuli uniin ja seurasi minua välillä päivälläkin. Odotan sinulta mielenkiinnolla uutta kirjaa, oli aihe sitten mikä tahansa."

Outi, lukija Hämeestä.

.....................




Palautteet kirjasta ÄLÄ JÄTÄ MINUA

"Anna. Nin ihana sinun kirjasi. Mun pitää sulatella et voin sanoa jotain…

Kirja jäi kiireiden takia muutamaksi päiväksi kesken, mutta sitten luin sen kerralla loppuun, ei vain voinut enää jättää kesken. Tänä aamuna selasin sen uudelleen läpi, lopun, hautapuheet luin sanasta sanaan uudelleen. Lapsen elämä - suvun vaatimukset ja rajoitukset- tärkeä eno. Ja kaiken vähittäinen ymmärtäminen.

Kirjan loppu muistutti sun ekan kirjan yllätyksellisistä teksteistä -se pitääkin kaivaa hyllystä esiin ja lukea uudelleen - taattua tekstiä. Olet Sinä! Onnea, kirjasi on hieno teos.

Ja Silo-tuote! Mun sittemmin suvun hyvin autoritäärinen matriarkkatäti oli tuohon aikaan Silon konttoripäällikkö! Ja nyt vasta tämän sun kirjan myötä ymmärrän Pikku prinssin, milloinkahan sen luin enkä tajunnut siitä yhtään mitään." Lukija Sysmästä.

.............

"Tässä kirjassa ei ole samaa kielellistä iloittelua, kielikuvien säihkettä ja kimallusta kuin Anna Tiitan edellisessä kirjassa oli. Kirjan ansiot ovat muualla ja realistisempi tyyli on ilmeisesti tarkoin harkittu juuri tähän tarinaan sopivaksi. Perusteellinen taustatyö sekä ajankuvaan sopivat napakat ilmaisut ja osuvat kielikuvat sekä luontevana soljuva dialogi maalailevat kiehtovan kuvan menneestä maailmasta.

"Älä jätä minua" oli nostalginen matka omaankin lapsuuteeni, moni jo unohdettu asia ja tilanne palautui elävänä mieleeni. Kirjasta kuvastuu myös se, miten ainutkertainen ja arvokas jokainen ihmiselämä on, olipa vastasyntyneen ensimmäinen vuode kullattu kehto tai piirongin laatikko, kuten ennen aikojaan syntyneellä Ellillä oli. Ja nimenkin tämä parin kilon painoinen sai ikään kuin vahingossa, ohimennen!

Mutta siitä huolimatta että ulkoiset olosuhteet olivat mitä olivat ja Elli koki pikkusiskon olevan äidille rakkaampi kuin hän, hänestä kasvoi omaperäinen tomera tyttö. Olihan hänellä Eno! Oli vuotta vanhempi leikkikaveri Vänni-serkku ja sukua ympärillä, vaikka asuinpaikka vaihtuikin sitä mukaa kuin radan rakennustyöt milloin missäkin päin Suomea etenivät. Riemullinen kohtaus oli esimerkiksi se, missä parakkikylän yhteissauna vilisi naisia ja lapsia ja Ellin piti olla tarkkana ettei tullut pestyksi useampaan kertaan!

Ihmisen kokema juurettomuuden ja ulkopuolisuuden tunne voi johtua jatkuvasta asuinpaikan vaihtumisesta, mutta myös siitä että ei ole kohdannut sielunkumppaniaan, jonka kanssa voisi kohdata kaikilla tasoilla.
"Oli juhannusaatto ja naiset hymyilivät, eivät kaikki niin järin onnellisina, mutta melko tyytyväisinä". (sivu 156). Siinä se on kiteytettynä meistä monien kokema elämäntilanne. Tai ehkä sielunkumppani ilmestyy
kuvioihin vasta sitten, kun on jo liian myöhäistä.

Unkarin ystävänä koin kirjan erään henkilön sinne liittyneen sukuyhteyden hyvin kiehtovana ja jäinkin miettimään, mitä Elli tekisi, jos tapaisi kyseisen henkilön sitten, kun hänen omat kuvionsa ovat taas muuttuneet... Sitä odotellessa!" Lukija Lahdesta.

..................


"Annasemme!

Se on nyt tyydyttävä olemaan yleistä omaisuutta, kun noin hyvän kirjan kirjoittaa! Ellin stoori on ihan erilainen kuin aikaisempi kirjasi, vielä enemmän elettyä elämää. Eläydyt hienosti lapsen maailmaan. Kaikilla meillä on kokemusta lapsena olemisesta, mutta harvat pystyvät kuvaamaan sitä yhtä aidosti kuin sinä. Toisinaan herkkää ja kaunista, välillä niin kipeätä. Ehkä hyvän, normaalin lapsuuden eläneelle Marjan hyysäys menee överiksi, mutta kyllä silloin ennen, nyt, aina ja iankaikkisesti joku lapsi on suosikki ja toinen ei.

Herätät muistoja. Näkee, että olet tehnyt valtavat taustatyöt käyttääksesi sitten kevyesti ja luontevasti Pauligin peltistä kaunista teepurkkia tai Turun lasiin pakattua sinappia liittämään kertomukseen lukijan omia muistoja. Ja kyllä totisesti mieleen palasi joulu lapsena, kinkku ja sen päällä sitä Turun sinappia, eikä inhottanut, vaikken 50 vuoteen ole eläintä syönyt. Ja peltitoosa, jossa äitini säästi talousrahoja, ja tuo Huhtanäki-Hellas vihreä lakritsitoosa keittiössäni, jossa ei valitettavasti raha pysy. Ja monta monta muuta juttua, jotka sieppasivat ajatuksen: Muistatko?... Kiitos Anna! Se on hyvä kirja!" Eira Kervinen

.............

"Mielenkiintoisesti ja mukaansatempaavasti kirjoitettu. Hienoja ”maalauksia” asioista tai hetkistä ajasta, jossa eletään. Monta kuvaa nousi mieleeni, vaikka olen aivan erilaisessa ympäristössä oman lapsuuteni -50-luvulla elänyt. Lapsuus ja nuoruus on ollut kuitenkin aika samanlaista joka puolella Suomea.

Mistä ihminen on kotoisin ja missä tuntee olevansa kotona? Äitini on evakkolapsi karjalasta ja se on vaikuttanut koko elämääni. Mistä minä olen kotoisin? Hämeen ja Karjalan rajamailta. Asunut opiskeluistani lähtien pois synnyinseuduiltani kotiutumatta tänne toiselle puolelle Suomea.

Ihminen voi tuntea irrallisuutta monista eri syistä. Sielujen kumppanuus on harvojen saavutettavissa, mutta ihana niille, jotka sellaisen ovat löytäneet. Minkä vahvuuden se antaa, vaikka elämä veisi erilleen. Kirjasta välittyi vahvasti lämpö, joka tempasi syliinsä, mutta myös elämän monivivahteisuus. Sellaista elämä on! Suosittelen lämpimästi luettavaksi!" Sirpa Arponen, Turku

.....................

Palautteet kirjasta Ei niin pientä pahaa.


"Tälle kirjalle sanoisin: Tervetuloa ja kiitos! Teksti on rikasta, kuvaukset luonnosta kauniita, ihmisistä osuvia, kirjoittaja kertoo hyvin naisen äänellä, mitä naiselle saattaa tapatua, halusipa hän tai ei. Aivan erityisesti viehätti kirjailijan taito kääntää lantti, nähdä kaikki toisin, kolmansin silmin, eri näkökulmasta, upeata!"
Eira Kervinen, Hostalric Espanja

...

"Heippa. Sain äsken luettua kirjasi. Kesti uudelleen lukemisen. Kieli on kehittynyt, "runsastunut". Kertomusten jako lukuihin on onnistunut. Naisten epäonniset rakkaudet "tunnetaan" ei pelkästään esitellä. Kannatti odottaa. Nyt vielä ne kaksi teostasi markkinoille." Lukija Riihimäeltä

...

"Laskeuduin juuri isosta keltaisesta xxxxxtielle ja avasin kirjasi: Tupasvillan sanat seisaaltani ahmin. Kiitos kirjasta! Onnea kirjasta! Onnea sanoistasi! ps. mun pitäs siivota, mut aina vaan jään seisomaan sun sanat kädessä luen siis koko ajan. :)" Lukija Sysmästä.

"Oli vaikuttava lukukokemus, vasta kertaalleen olen kokonaan lukenut, toinen lukukerta alkamassa illalla. Kaikki luontokuvat tulevat silmien eteen lukiessa, niistä pidän erityisesti. Ihmiskohtaloiden kuvaukset tuntuvat paikoin todella raastavilta (onko oikea sana).
Kiitos kirjasta." Lukija Hyvinkäältä

"Luin kirjasi toiseen kertaan. Olen edelleen sitä mieltä että luonnon ja nimenomaan Lapin luonnon kuvaajana, siinä miten ihminen peilaa tuntojaan luonnon kautta, olet mestari. Hyviä tuoreita ilmaisuja: "Aurinko helähti taivaalle vaaleanpunaisen autereen läpi..." jne.

Kaikki ovat hyvin kirjoitettuja, elämänmakuisia ja juonikuvio loppuun asti ajateltu. Mutta se että minäkertoja muuttuu "häneksi", esim. Caritaksi ilman että ko. nimeä olisi edellisissä osioissa mainittu - en ainakaan muista mainitun - hämää tämmöistä hätäistä lukijaa.

Mutta ne ovat pieniä kauneusvirheitä sen rinnalla, miten kielellisesti rikasta ilmaisusi on, moni saattaa olla siitä jopa kateellinen. Osaat ja uskallat rikkoa rajoja, "villitä itsesi kirjoittamaan" (kuten muuan kirjailija kauan sitten kehotti minua tekemään, turhaan!)" Lukija Lahdesta.

...

"Lentäjäkoulutuksesta sietäisit opiskella. Sodasta huolimatta lentäjää koulutettiin useampi vuosi ja laarinpohjia ei tarvinnut ikinä raapia. Silläpä se 17 v. ei toimi. Luiden valuminen meni rimaa hipoen, mutta ei pudottanut. Välillä värkkäsin äkäistä analyysiä ja ihmettelin tuttua kielimaisemaa. Mielenrauha palasi kun muistin "Kenelle kellot soivat". Olin siis jo ollut siellä." Mieslukija Hämeestä.

...

"Kyllä huomaa että olet hionut tekstejä valmiiksi - niitä on hyvä lukea. Luin illalla useankin kappaleen, mutta sitten tuli tunne että haluan säästellä niitä ja nautiskella hitaasti.. .Suosittelen lämpimästi Annan kirjaa, kiehtovia ja ajatuksia herättäviä tarinoita/novelleja." Lukija Hämeestä

...

"Trillerimäistä proosaa, kaunokirjallista lujassa otteessaan pitävää jännitteisyyttä. Kirjasi on ainakin minusta TODELLA hyvä! Älykäs. Taitavasti kirjoitettu, oma-ääninen hieno kokonaisuus, jossa viisaus asuu lähes joka sivulla.

Takakannen lyhyt upeus tiivistää oleellisen ja antaa kutkuttavan vihjeen. Kuljetat toisiinsa tavalla taikka toisella liittyviä novelleja eteenpäin niin, että lukija on koukussa. Täysin." Lukija Helsingistä

....

"Luen tekstiäsi. Arvostan rehellistä rakastajattaren puhetta. Olet laittanut vaikeasti määriteltävän (tabu) aiheen kirjaimiksi. " Mieslukija pohjoisesta

....

"Sinulla on ilmeikäs ja hyvin todenperäinen sanavarasto ja osaat todella hienosti kuvata luontoa. Itse parikymmentä vuotta veneilyä harrastaneena, aistin tekstistäsi tuulen voiman ja meren tuoksun ja käytit oikeita termejäkin. Lapissa en ole koskaan käynyt, mutta kuvaat luontoa niin hienosti, että toivon käveleväni siellä "jänkhällä" jo ensi vuonna.

Yleensä en ole pitänyt pettämistarinoista, vaan nyt sitten luin ja pidin lukemastani. Mutta kaiken kruunasi viimeinen Liisa pien-kuvausta vuodelta -40. Koskettava ja niin erilainen, mitä olen muita sota-ajan tarinoita lueskellut tässä lähiaikoina. Onneksi olkoon. Hyvä kirja! Naislukija Hämeestä

....

"Kaiken kaikkiaan lukukokemus oli mielenkiintoinen. Maisemat (Lappi, kaupungit) vilisivät silmissä eli helposti kuviteltavissa tapahtumaympäristöiksi - elävää kuvausta.. Henkilöt olivat sopivat epätavallisia (ei tylsiä). Tapahtumat välillä yllättivät - kuolemat tulivat ennalta arvaamatta.. yleensä ihmiset elävät tuurilla, kuolema ei tule kuin jollekin harvakseltaan. Ja etenkin kirjoissa kaikki voidaan järjestää niin, että sankari/päähenkilö selviää loppuun asti (vrt. Bond/007 ei kuole koskaan)." Lukija Hämeestä.

...

"Ei niin pientä pahaa: Teksti on taattua Tiittaa. Pidän erityisesti luontokuvauksista. (kuinka ollakaan. Joskus kirjailija voisi tehdä metaforan, esim teoksen ensimmäinen virke ja sen loppu "reunat kuin ohutta opaalilasia" mitä tapahtuisi jos kirjailija ilmaiisisi asian "reunat ohutta opaalilasia"? Luultavasti täysjärkinen kustannustoimittaja korjaisi. Juhani on loistavasti kuvattu. Hän saastuttaa kaiken. Kaupungiit kestän, mutta Lappi. Se on liikaa.

Juoniston käänteet ovat hurjia. Tunnen lukevani paksua romaania. Onneksi teksti on selkeää ja ilman lasejakin hyvin luettavaa - merkittävä seikka.

Kirjailija Tiitta on rehellisen, estottoman eroottinen. Miksi ei olisi? Sellainen naiskirjailijan pitääkin uskaltaa olla (opin tänään Liisa Kojamolta). Tunnustan: En ole vielä(kään) lukenut kirjaa kokonaan, joten lopullista klausuulia en vielä anna. Nautin käänteistä, sujuvasta tekstistä ja alan osata varautua yllätyksiin. Päätin näetsen lukea ensin vähän keskeltä kirjaa ja satuin seesteisempään kohtaan.

Koska kirjailija Tiitta pystyy ilmaisemaan paljon tiiviissä tahdissa, kaipaan tykityksen väliin suvantopaikkoja, joissa voisin vetää henkeä. Kirjailija hallitsee erinomaisesti dialogin, hänen henkilönsä eivät sorru selittämään, mitä muualla samaan aikaan jne....." Kirjoittava lukija Hämeestä.

...

"Ahmin parhaillaan kirjaasi, sain Lexalta lainaksi. Mielenkiintoinen, odottamaton, koukuttava...kertoo kipeän todenmukaisesti naisen tunnemaailmasta.... ja miehen . Hyvä Anna!! " Lukija Hämeestä

...

"Kiitokset, lumitöiden väsymyksen jälkeen oli mukava lukea kirjasi. Kiva, kun ei ollut ennakko-odotuksia, ja pidän tarinoista. Kuin mukava lankavyyhti. Luonnonkuvauksessa olet hyvä! Naaleja ei tosin enää Suomen puolella juuri ole. Tarinat toimivat hyvin, paitsi ne sota-aikaan liittyvät siellä lopussa. Ne vaikuttivat jotenkin väkinäisiltä, tähän yhteyteen. Kova kiire sinulla oli tappaa jokainen mies, toisaalta oli sitten draamaa oikein kunnolla. Ihan virkistävää, kun tulee luettua niin paljon asiatekstiä. Ja siitä syystä tekisi mieli tietää tarinasi henkilöistä enemmän. Hyvän kirjan piirre! Mukavia kirjoitushetkiä." Lukija Hämeestä

...

Olipa hyvä kirja, tempasi mukaansa niin, etten pahemmin laskenut käsistäni.

Rankkoja ihmiskohtaloita, selviytymistarinoita, mielen järkkymistä, ei niinkään paljon oikeaa pahuutta. Hauskoja yhteyksiä omaani, mm.
riekot, Hirvensalo Turussa, viherkoto, tyttöjen päiväkoti. Taormina. Joten kiitos paljon.

T. Sirpa Arponen