Älä jätä minua

Älä jätä minua on romaani radanrakentajista ja heidän perheistään, elämästä 50-60 luvun Suomessa.

Ajattelen niin, että jokainen ihminen on tarina, joka ansaitsee tulla kerrotuksi, ja jokaisella tarinalla on ainakin yksi kuulija, jonka elämään se tekee vaikutuksen.

Ellin ja Vännin tarina on yksi miljardeista tarinoista maailmassa, mutta se antaa kasvot pienelle ihmisjoukolle ja elämäntavalle joista monikaan ei ole aikaisemmin kuullut. Minä kirjoitin tämän kirjan sen takia, että joku tietäisi.


Kirja on fiktiivinen, osin omiin muistikuviin perustuva romaani, jossa kerrotaan pieni osan rautateiden rakentamisesta Suomessa. Siinä kerrotaan perheistä, jotka joutuivat muuttamaan aina uudelle paikkakunnalle heti, kun työn alla ollut rautatien osuus valmistui.

Kirjassa kerrotaan jatkuvien muuttojen aiheuttamasta irrallisuuden tunteesta, siitä ettei oikein usko kuuluvansa mihinkään, ja myös siitä, millaista oli olla erilainen ja väärän näköinen lapsi 50- ja 60 luvun Suomessa. Millaista oli olla lapsi tai aikuinen, jolla ei ollut paikoillaan asuvien lailla pysyvää kotia, vaan asuntoina olivat siirrettävät parakit.

Rautateiden rakentaminen siirtyi useammassa suvussa isältä pojalle ja ratatyömailla saattoi työskennellä kaksi sukupolvea yhtäaikaa. Naimisiin mentiin toisen rautatieläisperheen jälkeläisten kanssa ja sukusiteet olivat erityisen tärkeitä, sillä ne antoivat rautatieläislapsille juuret, joiden avulla he selviytyivät aikuiseksi.

Tarina kasvaa ja etenee Ellin ja Vännin kanssa sitä mukaa, kun he kasvavat, ja serkusten silmien ja korvien kautta kuvataan myös aikuiset, joiden elämä ei - herra paratkoon - ole heidänkään aina ruusuilla tanssimista.

Mutta kirjassa ei kerrota vain rautatieläisyydestä, siinä puhutaan myös rakkaudesta ja sisaruudesta. Äidinrakkaudesta, suvun antamasta turvasta ja rakkaudesta, luvattomasta rakkaudesta ja petoksesta. Oikeastaan siinä kerrotan ihmiselämästä hyvässä ja pahassa, kerrotaan valinnoista joita ihmiset tekevät joko tarkoituksella tai tahattomasti, eivätkä aina tule ajatelleeksi päätöstensä seurauksia.

Kirja on pehmeäkantinen. Sivuja on 220.

Kirjan hinta on 17,00 euroa

Tilaukset sähköpostitse: ltiitta (at) gmail.com (Roskapostin takia linkki ei toimi, tilaathan sähköpostilla.)

Kirjaa voi tilata myös suoraan BoD:n verkkokaupasta - hintaan 17,90 + postituskulut

Kirjan kannessa on Karoliina Viskarin maalaus vuodelta 2009. Valokuvaa varten maalaukseen on taiteilijan luvalla ripoteltu ruusunlehtiä.

"Olen saanut tutustua kirjailija Anna Tiitan toukokuussa 2018 julkaistuun "Älä jätä minua" -kirjaan sen käsikirjoitusvaiheessa. Kiitos siitä. Mielestäni päähenkilö Elli näkee tarkasti juuri sen vuoksi, että ei kuulu joukkoon. Tiitan teksti on parhaimmillaan verenmakuista ja napakkaa, itku ja nauru kulkevat käsi kädessä – niin kuin elämässäkin. Kirjan henkilöt eivät ole yksiselitteisen hyviä tai pahoja, mustavalkoisia sävyjä ei ole - paitsi pienen Ellin mielipiteissä terävimmillään. Pohjimmiltaan kirja kertoo rakkaudesta ja välittämisestä. Elli selviytyy. Hän selviytyy, koska yksikin luotettava aikuinen riittää. Ajankohtainen aihe tänäkin päivänä."

Leena Lepistö, Hämeenlinna

Rautatieläinen lapsuus - linkki blogiini.
Ylen elävä arkisto - linkki blogiin.

Älä jätä minua-kirjan julkistustilaisuus pidettiin Riihimäen kaupunginmuseolla 6.6.2018

Kirjaa on esitelty myös:

Hyvinkään kirjastossa 6.9.2018

Kemin kirjastossa tiistaina 2.10.2018

Kirjasatoa-tilaisuudessa Kahvila Fredrikassa Hämeenlinnassa 9.10.2018

Riihimäen Ikämessuilla Samuli Parosen seura ry:n standilla Riksun urheilutalossa 10.10.2018

Riihimäen Marttojen tilaisuudessa Vihreässä Talossa 15.10.2018

HELSINGIN KIRJAMESSUILLA Samuli Parosen seuran standilla 25.-28.10.201

Lapin kirjallisuusseura ry:n Tekijöiden päivässä Kittilässä 24.11.2018
Aineen taidemuseon Taidebasaarissa Torniossa 25.11.2018
Riihimäen Soroptimistien tilaisuudessa Virsussa 28.11.2018

Riihimäen kirjastossa 29.11.2018

Tornionlaakson kirjaston Pellon toimipisteessä 27.3.2019

Paluu lapsuuteen ja nuoruuteen Pellon kirjastossa kosketti sydäntä ennenkokemattomalla tavalla. Tapasin ihmisiä, jotka tiesivät mistä puhun kun puhun rautatieläisistä. Ihmisiä, joiden elämään rautatien rakentaminen oli jättänyt jäljen ja jotka olivat tunteneet samoja ihmisiä kuin minä.

Puhuimme Pelossa myös muistamisen merkityksestä. Siitä miten tärkeätä on harjoittaa aivojaan ja jättää digi-ihmisille kirjoitettua tietoa siitä miten elettiin ennen älypuhelimia ja miten naulattiin ratakiskojen kiinnityslaatat käsivoimin (lekalla) pölkkyihin kiinni. Kotimatkalla junassa päässäni soi Irwinin laulamana Vexi Salmen teksti: "Elämä on kaunis ja hyvä elää sille, jolla on aikaa ja tilaa unelmille ja mielen vapaus, mielen vapaus."

Suomen Rautatiehistoriallisen Seuran kevätkokouksessa 29.4.2019, oli tosi mielenkiintoista tavata rautatieharrastajia ja kertoa heille omia ja oman perheen kokemuksia ajalta, kun rautateiden kantaverkkoa laajennettiin Kainuuseen ja Lappiin.