Ei niin pientä pahaa (2015)

"Oli olemassa niin vähäistä pahuutta, että sitä ei edes pahuudeksi laskettu. Ihmiset kohtasivat onnettomuutensa enimmäkseen omista syistään, eivätkä tulleet edes ajatelleeksi, että joku syrjästäkatsoja olisi vaikuttanut tapahtumiin. Tehnyt jotakin tarpeelliseksi tai vähäiseksi katsomaansa, tai jättänyt tekemättä ja ajatellut, että eihän se ole minun asiani."

ISBN: 978-952-318-751-1

Sivuja 128. Hinta postikuluineen nyt 8,00 euroa

Tilaukset sähköpostiin, kiitos os. ltiitta@gmail.com (Roskapostien takia linkki ei toimi)


kiiltomato.net julkaisi arvion kirjasta 27.11.2016, lukemaan pääsee allaolevasta linkistä

http://www.kiiltomato.net/anna-tiitta-ei-niin-pienta-pahaa

Kirja sai ensimmäisen palkinnon kertomus- ja novellikokoelmat -sarjassa v. 2016 Päätalo-seuran omakustanteille järjestämässä Möllärimestarikilpailussa

Möllärimestariraadin 2016 arvio kirjasta: Tämä "epäonnisten rakkauksien kirja" sisältää kuusi pitkähköä novellia. Sisällysluettelon 32 lukua on siten harhaanjohtava: luettelossa ovat novellien "alaluvutkin" ja kuhunkin erilliseen kertomukseen johdattaa mietelause ilman varsinaista kertomuksen otsikkoa.

Kirjoittaja on luonut kuusi asetelmiltaan täysin erilaista rakkauskertomusta, juoksuttaa tekstiä sijuvan johdonmukaisesti, paikoin ehkä liiankin arvoituksellisesti kohti loppua - tai alkua, kuten muutamassa kertomuksessa tapahtuukin.

Kokoelma on tasalaatuinen, kielenkäyttö erinomaista. Tekstien painopiste on kokijoiden - lähes aina nainen - tuntemuksissa, tunne-elämässä, ajatuksenjuoksussa. Jos novellien alkuasetelmat ovat yllättäviä, yllätyksiä löytyy vielä testien lopustakin. Kirja oli vahvasti esillä vuoden parhaaksi omakustanteeksi, Möllärimestaritittelin voittajaksi, aivan arvioinnin loppuhetkille saakka."

......................................................

Kaarina Ivanoff arvioi kirjan tuoreeltaan 2015

Anna Tiitta kutsuu lukijat mukaan tunturiin, välimerellisiin maisemiin, milloin minnekin, mutta perimmiltään liikutaan kuitenkin mielen maisemissa. Ja millaisen mielen. Naisen, miehen, terveen ja vähemmän terveen mielen.

Maisematkin ovat inhimillisiä herkkyydessään ja voimassaan. Kerronnan vauhdikuus imaisee sisään tarinoihin niin, että lukijalla on täysi työ pysyä mukana. Erilliset luvut ovat sinänsä itsenäisiä, mutta muodostavat kuitenkin muutamia kokonaisuuksia.

Lukukokonaisuus, joka alkaa ”Muistutat niin Lauraa” olisi ehkä kaivannut selvennystä naisten välisistä siteistä. Toisella lukemiskerralla luulen pysyneeni mukana.

Kieli ihastuttaa moni-ilmeisyydellään ja kauneudellaan. Kirjoittaja kertoo tarinat uskottavasti, moralisoimatta ja myötätuntoisesti. Lukijana oli helppoa elää mukana. Kuvat ja mietelauseet tukevat kokonaisuuksien muodostumista. Ensimmäinen mietelause kattaa kokonaisuuden. ”Elämä on kuin riekon valkea varjo./ Toisinaan sen arvo jää ymmärtämättä/ varomattomilta ja liian varovaisilta.”

Kirja jätti jäljen, riekon jälkeä isomman. Se pani miettimään rakkautta, rakkauden puutetta, vastuuta ja vastuun puutetta, sanalla sanoen elämää.